Suomessa asuu jo 1,2 miljoonaa ihmistä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Kouluissa uskonnonopetus ei saa olla tunnustuksellista, mutta millaista se oikeasti on?
Evankelis-luterilaisen seurakunnan nettisivuilla kerrotaan, että keskeiset teemat ovat:
- monipuolinen eri uskontoihin ja ajattelutapoihin perehtyminen
- oman uskonnon tuntemus ja suhteuttaminen muihin uskontoihin
- uskonnon vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan
- moraalisten ja eettisten kysymysten käsittely
- erilaisten arvomaailmojen pohdinta ja oman identiteetin rakentaminen
Tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden yhteiskunnan vastuunkantajia. Heidän saamallaan yleissivistyksellä ja kasvatuksella on merkitystä. Siksi kirkko tukee uskonnonopetusta osana koulun opetus- ja kasvatustyötä.
Teemat kuulostavat aikalailla samoilta, kuin elämänkatsomustiedon opetuksessa:
Keskeistä elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteissa on vastuullisuus, toisten huomioiminen, itsenäinen ajattelu ja suvaitsevaisuus. Oppitunneilla voidaan pohtia esimerkiksi kysymyksiä kuten Mikä on oikein? ja Miten tieto ja uskomus eroavat?Elämänkatsomustiedossa tutustutaan myös erilaisiin katsomuksiin ja kulttuureihin.
Uskontokeskustelu kirvoittaa yleensä myös keskusteluun arvoista. Evankelis-luterilainen seurakunta pitää uskonnonopetusta tärkeänä arvopohjan perustana. He kertovat, että uskonnonopetus kehittää moraalista ja eettistä ajattelua: Miten toisia ihmisiä on kohdeltava? Mikä on oikein, mikä väärin? Minkälaisia seurauksia teoillani on?
Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että minulla pakanana ei ole arvoja? Tarkoittaako se, että ilman uskonnollista kasvatusta en osaa ajatella eettisesti tai tiedä, miten toisia ihmisiä kohdellaan? Useissa kahvipöytäkeskusteluissa olen kuullut asian olevan juuri niin. Minulle on selitetty, että ilman uskontoa minulla ei ole minkäänlaista arvopohjaa elämässäni. On myös kerrottu, että ilman uskontoa en voi opettaa lapselleni vaikeista asioista, kuten kuolemasta. Jos en opeta lastani uskomaan jumalaan niin mistä hän saa lohtua? Voin pahoin tuollaisten keskustelujen jälkeen. Miksi meidän on niin vaikea kunnioittaa uskonnonvapautta?
Kun uskonnonopetus kouluissa ei saa olla tunnustuksellista niin kysymys kuuluukin, miksi muu toiminta saa olla? Miksi seurakunta käy edelleen pitämässä aamunavauksia kouluilla? Keskusradiosta kajahtaa kerran viikossa. Eri uskontokuntiin kuuluville ja uskonnottomille lapsille on järjestetty monissa kouluissa oheistoimintaa tuolle ajalle. Voi istua korvatulpat korvilla tai istua terveydenhoitajan odotustilassa, koska sinne ei keskusradion ääni kanna.
Härskeimpiä kokemuksia päiväkodissa ja koulussa tapahtuvasta uskonnontuputtamisesta on monia. Päiväkodissa nunnat kävivät pitämässä pyhäkoulua. Minunkin 3-vuotias vietiin pyhäkouluun. Äitini haki tytärtäni hoidosta ja vaati saada selitystä toiminnalle. Lastentarhanopettaja kertoi, että lapsi itse halusi osallistua. Jokainenhan meistä tietää, ettei lapsi voi tuollaisia asioita itse päättää. Ruokarukoilutus on yksi edelleen 2010-luvulla käytössä oleva juttu. Siitä päästiin eroon puhelinsoittojen ja valitusten kautta. Tyttäreni myös joitain vuosia sitten ilmoittautui koulun ilmaisuntaitokerhoon. Siellä opeteltiin näytelmiä Raamatun kertomusten pohjalta. Opettaja (joka oli Kristillisdemokraattisen puolueen jäsen) ei nähnyt tässä mitään ongelmaa. Kerran myös koulu oli unohtanut järjestää toimintaa et-oppilaille ja he viettivät kaksi tuntia päivästään koululla keskenään ilman valvontaa. Tämän taistelun jälkeen olin se hankala vanhempi, koska puolustin oikeuttamme uskonnonvapauteen.
Vuosittain on myös kirkkovierailuita. Syksyllä aloitetaan siunauksella koulutielle, sen jälkeen alkaakin joulukirkko rumba. Jopa joulujuhlia on pidetty kirkossa. Keväällä on pääsiäiskirkko ja mahdollisesti koulun loppumisen kunniaksi jumalanpalvelus. Jokaisesta kirkkovierailusta opettaja laittaa kaavakkeen kotiin. Osallistuuko lapsi vierailuun? Lapselta on kysytty jopa itseltään; joko se teidän äiti antaa sinun tulla kirkkoon?
Koulutien alkaessa täytetään kaavake, jossa kysytään tämä asia jo. Väittäisin, että jokainen vanhempi osaa ilmoittaa koululle, jos olosuhteet muuttuu. Eihän puhelinnumeroita tai osoitteitakaan päivitetä neljää kertaa vuodessa. Erillinen kyseleminen jokaisen tilaisuuden kohdalla tuntuu kiusaamiselta ja tuputtamiselta. Opettaja ei kuitenkaan erikseen ole koskaan ilmoittanut, mitä ne lapset tekevät sillä aikaa, kun muut ovat palvelemassa jumalaa. Yleensä lapsi kertoo väritelleensä tai pelailleensa lautapelejä. Miksi tätä aikaa ei voi hyödyntää esim. tutustumalla erilaisiin kulttuureihin? Miksi nuo lapset eivät koskaan pääse vierailulle? Silloin, kun muut menevät kirkkoon voisi tuo toinen ryhmä tutustua esim. järjestöjen toimintaan tai mennä, vaikka monikulttuurikeskukseen tutustumiskäynnille.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti kantaa noin vuosi sitten uskonnonharjoittamiseen kouluissa. Hänen mielestään kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan puolueettomuuden ja uskonnonvapauden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Tilaisuudet, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, sen sijaan eivät apulaisoikeuskanslerin mukaan ole ongelmallisia. Tällaisia ovat muun muassa yhteiset hiljentymishetket.
Tämän lausunnon jälkeen olen istunut joulujuhlassa, jossa rehtori ystävällisesti ilmoitti; seuraavaksi esitämme jouluevankeliumin. Ne, jotka haluavat voivat lähteä tässä vaiheessa joulun viettoon. Mahtavaa! Hymy nousi huulille. Meidät otettiin juuri huomioon ilman sen kummempaa dramatiikka.
Tänä keväänä istun viimeisen kerran ala-asteen kevätjuhlassa. Aikomuksenani on kajauttaa suvivirsi korkealta ja kovaa ehkä kyyneleitä pidätellen. Ensi syksynä tutustutaan yläasteen maailmaan toivottavasti ilman koulutielle siunaamista. Jokainen vanhempi voisi huolehtia uskontoasvatuksen itse. Omana elinaikanani haluan päästä juhlimaan päivää, jolloin meillä ei ole enää valtionkirkkoa (ja ystävieni häitä kirkossa, kun he pääsevät tasa-arvoisen avioliittolain myötä sanomaan tahdon).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti