lauantai 5. maaliskuuta 2016

Miten "leijonaemo" syntyi

Leijonaemo on ensisijaisesti erityislapsen vanhempi lapsen diagnoosiin tai vielä diagnosoimattomaan tilaan katsomatta.Leijonaemon ei tarvitse olla taistelija vaan hän voi olla myös heikko ja väsynyt. Leijonaemo ei välttämättä tiedä sosiaali- ym. etuuksistaan vaan tarvitsee tietoa, jotta voi hakea perheelle kuuluvat etuudet ja oikeudet. Leijonaemo on vertainen toiselle Leijonaemolle, ja tuntee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta toisen Leijonaemon kanssa. Leijonaemot on siis erityislasten vanhempien oma yhdistys, jossa saa vertaistukea ja neuvoja.

2000-luvun alussa kaupungissamme ei näkynyt katukuvassa vielä kovinkaan montaa maahanmuuttajaa, joten Leijonaemojen kaltainen tukiyhdistys olisi ollut ainakin minulle tarpeen tultuani äidiksi. Välillä tummaihoisen suomalaisen lapsen äitinä on saanut käydä melkoisia puolustuspuheenvuoroja ja omat taisteunsa.


Neljätoista vuotta sitten makoilin sairaalassa kiharahiuksinen vauva kainalossa. Nuppu oli syntynyt ja valloitti koko meidän klaanin. Oli aika alkaa elää vauvan tuoksuista perhe-elämää. Olin itsekin tosi nuori 19-vuotias, mutta se ei haitannut yhtään. Tiesin, että vaikka sukuni on pieni niin siinä on voimaa. Apukäsiä riittää!

Nuppu on aina ollut iisi ja siisti tyyppi. Temperamentiltään Justiina, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Leijonaemo nosti päätään neuvolakäynneillä. Ikäni takia onnistumiseni äitiydessä kyseenalaistettiin usein. Minua neuvottiin loputtomasti syöttämisissä ja vaipanvaihdoissa, vaikka en itse kokenut asioiden olevan ongelma. Jos soitin lääkäriaikaa niin usein sain kuulla, että nuori äiti siellä panikoi. Päiväkodissa leijonaemo voimistui. Päiväkodin lastenhoitaja neuvoi, että talvella kaupassa käydessä kannattaa ottaa lapselta hattu pois päästä ja avata toppapukua. Kesällä jokaisella lapsella pitää olla lippalakki ja aurinkovoidetta, ettei vaan tule auringonpistosta. Ihan sama tuleeko lämpöhalvaus :)

Sairaalassa röntgenhoitaja ihaili Nupun kiharapehkoa ja kysyi minulta; mistäpäin Aasiaa olet lapsen adoptoinut. Päiväkotikaverin vanhemmat kysyivät myös; miten haastava teidän adoptioprosessi oli.

14-vuotta sitten kaupungissamme ei ollut vertaistoimintaa maahanmuuttajataustaisten lasten vanhemmille. Muutama vuosi tuli taottua päätä seinään ihmisten esittäessä idioottimaisia stereotyyppisiä kysymyksiä. Sitten joku tajusi. Perustettiin Afrikkayhdistys paikkakunnalle ja erilaisissa tilaisuuksissa pääsimme jakamaan kokemuksia. Meni vuosia ennen kuin kaupunkiimme perustettiin monikulttuurikeskus.

2000-luvun alussa perheeseemme kohdistunut huomio oli lähinnä huvittavaa. Ventovieraat ihmiset pysäyttivät kaduilla rattaita työntävän äidin ja tarrasivat varoittamatta Nupun kiharapehkoon. Porukka kummasteli, miten hyvää suomenkieltä Nuppu puhui. Kerran ikäiseni nuori nainen käveli ruokakaupassa Nupun ohi ja varottamatta tarttui hänen hiuksiinsa pörröttäen niitä, muistan pysäyttäneeni naisen. Kysyin, miltä hänestä tuntuisi, jos minä alkaisin nyt pörröttää hänen sulokutrejaan? Nainen ei millään ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Olihan hän tarkoittanut pelkkää hyvää. Muistan myös ostaneeni Nupulle SUOMI t-paidan, koska minua ärsytti kovasti ihmisten kiinnostus hänen taustaansa kohtaan, vaikkakin se oli positiivista huomiota. Jos olisin tuolloin tiennyt, millaiset ajat ovat edessä olisin ehkä reagoinut pehmeämmin.

Nupun aloittaessa koulun alkoi selvä muutos asenteissa. Lapset alkoivat kiinnittää enemmän huomiota Nupun ukonäköön. Luokkakaveri oli kertonut kotona, että meidän luokalla on sellainen ruotsalainen pikkutyttö. Ruotsalaiseksi poika oli tytärtäni luullut, koska yleisurheilu kilpailuissa Ruotsin maajoukkueessa oli useita tummaihoisia ihmisiä. Alkoi myös koulumatkoilla huutelu NEEKERIIIII. Opettajat olivat lähinnä kuutamolla, lapsille puhuttiin kauniista afrkkalaisista ihmisistä ilman faktoja. Koulu pahoitteli tilannetta, mutta nollatoleranssiin ei pyritty millään toimilla. Kaupungissamme palkitaan rasisminvastaisesta työstä kouluja, jotka maalaavat maailmankartan seinäänsä, muuta ei tarvita. Pahinta rasistisissa kiusaamistilanteissa oli se, että aikuiset eivät läheskään aina lasta uskoneet. Jo 2010 puhuttiin opettajien toimesta siitä, että rasismikorttia heilutellaan liian usein. Apu keinoina tilanteen korjaamiseksi ehdotettiin mm. koulun vaihtoa eri puolelle kaupunkia, jossa on enemmän teitä mamuja.

Lapsi oppi hyvin äkkiä puolustamaan itseään ja korostamaan toista kulttuuriaan. Kun joku sanoi häntä mustaksi mälliksi meni hän vastareaktiona seuraavana päivänä kouluun afrikkalaiset perinnevaatteet päällä. Perussuomalaisten nousu on näkynyt myös asenteissa. Koulukaverit ovat ilmoittaneet olevansa persuja. Joku kyseli, onko teillä siellä afrikassa edes omia sänkyjä. Vaikeahan sitä on tietää, kun ei ole koskaan käynyt afrikassa edes lomamatkalla.

Puistossa joku aikuinen kävi huutelemassa äpärä painu takaisin kotimaahasi ja kadulla seurakunnan ihmiset toivottivat tervettulleeksi SUO-MEN-KIE-LEN-KURS-SIL-LE.

Tyttäreni kaveripiiri koostuu tytöistä, joista kaikki tulee samanlaisita taustoista. Kahden kulttuurin lapset "hengaavat" kahden kulttuurin lasten kanssa. Luomusuomalaisten porukoihin on vaikea päästä, koska ennakko asenne on se, että tummaihoinen ei osaa puhua suomenkieltä tai on muuten vaan outo. Lapset ovat kehittäneet itselleen luokituksen, joka on huolestuttava. Alinpana kastissa ovat pakolaiset, sitten tuleen maahanmuuttajat, kahden kulttuurin lapset ja parhaita on luomusuomalaiset. Minusta tälläinen kastijako on kamalaa ja on hirveää ajatella, että ihminen joutuu jo lapsena todistelemaan oikeutaan elää lintukodossamme.

Yhteiskunnallinen keskustelu on viime aikoina liittynyt ääripäihin. On selvinnyt, että rasistin vastakkainen ääripää on hengiltä halaava suvakki. Onko jotenkin väärin puolustaa omaa lastaan ja hänen oikeuksiaan? Jos äiti halaa lastaan, onko hän hengiltä halaaja? Suomessa tarvitaan suurta asenne muutosta ja lainatakseni Linnea Mynttistä; paskan jauhaminen on lopetettava. Eräs perussuomalainen kansanedustaja kommentoi esimerkkiäni lapseni kohtaamasta syrjinnästä sanoin; ompa harmillista :(
Niin kauan kuin meidän valtaapitävät hyväksyvät rasismin ja vähättelevät sitä on Leijonaemolla paljon töitä.

Tänään juhlitaan Nupun syntymäpäivää ja Leijonaemo juhlii myös asioita, joita on tullut tehtyä oikein. Ilman tukea läheisiltä ja ystäviltä uskon, että mie olisin romahtanut. On aika raskasta puolustaa oikeudenmukaisuutta, jos "vastapuoli" ei näe toiminnassaan mitään mätää. Monet rauhankahvit naapurin rouvan kanssa on tullut tarpeeseen. Tänään olen luvannut toteuttaa kaikki tyttäreni toiveet. Ei ollut isoja haaveita. Aamupalaksi lettuja, päivälliseksi pitsaa lähipitseriasta ja elokuvailta perheen kanssa.

Onnea Nuppu! Olet paras tyyppi :)



perjantai 15. tammikuuta 2016

Someviestittelyä aikuisten kesken

Olen maannut viikon kuumeessa kotona katsellen kaikki mahdolliset hömppäsarjat tv:stä. Illalla päätin kirjautua facebookiin ja siellä oli viestipyyntö. Ensimmäinen törkyviesti!



Repesin nauramaan. Laitoin viestin samantien julkisesti näkyville koko somemaailmalle. Sitten aloin miettiä, miksi Laura Mattila feikkiprofiili halusi minua lähestyä viestillä. Mitä helvettiä Lauralle kuuluu kehen olen rakastunut tai kenen kanssa haluan perheeni perustaa? Onko Laura kateellinen? Onko hän itse kiinnostunut minusta vai kenties afrikkalaisista miehistä? Onko Laura the feikki kuitenkin suomalainen mies, sillä harvoin naiset ovat huolissaan toisten naisten lisääntymisestä. Tiesikö Laura, että mieheni on ollut pitkään ulkomailla? Siis, että todellakin tässä alkaa jo himottaa :) Miksi Laura laittaa viestin jatkoksi kaveripyynnön minulle?

Mietin, miten tuolla Lauralla ja muilla viestien lähettelijöillä on aikaa tällaiseen? Mitä he haluavat viestittää? Onko heillä jokin syvällisempi sanoma...tuskin!

Tutkin Lauran profiilia ja hänen kavereitaan. Suuresti kummastuin. Feikkiprofiililla oli 241 ystävää!!!! Miksi joku ottaa kaverikseen ihmisen, jonka profiilikuva on napattu täältä:http://idaniphotography.deviantart.com/art/It-s-A-Kind-Of-Magic-part-2-112733411. Ihmisen, joka ilmoittaa työskentelevänsä Universal Musicilla, mutta ei kuitenkaan työskentele ko. yrityksessä.

Kavereissa oli paljon minun kavereideni kavereita. Aloin miettiä, millä perusteella sakki hyväksyy ihmisiä kavereikseen, tunteeko porukka oikeasti facebookin ystävänsä?

Olin ihan oikeasti odottanut tällaista viestiä jo vuosia. Olihan kavereideni postilaatikot täyttyneet suvakkihuoraviesteistä jo vuosikausia. Jotkut tuttavistani ovat saaneet jopa tappouhkauksia ja viestit ovat olleet poliisilla tutkittavana. Pitkään olemme pohtineet, mitä näille viesteille pitäisi tehdä. Moni on alkanut jakaa viestit julkisena. Osa paheksuu sitä, koska ajattelevat, että viestitelijät vain riemastuvat saadessaan julkisuutta. Hyvä ystäväni sai kuningasidean! Nämä törkyviestit pitää saada näkyviin. Elektroniikkaa myyvissä kaupoissa voisi pyöriä tv:ssä näitä törkyviestejä. Kaupunkien mainostautuilla, isoilla screeneillä voisi pyöriä näitä törkyviestejä. Se, että viestit olisivat julkisesti kaikelle kansalle näkyvillä voisi se oikeasti herätellä sitä tosiasiaa, millaista tämä puheenparsi tänä päivänä maassamme on.

tiistai 29. joulukuuta 2015

On seuraamuksia ja "seuraamuksia"

Sananvapaus on muuttunut viime vuosina maassamme. Sosiaalisessa mediassa voi helposti kommentoida ihan omalla nimellä ihan mitä vaan ajattelematta sen kummemmin seurauksia. On myös yllättävää tarkkailla tuleeko seurauksia vai silitelläänkö vain päätä.



Ennen joulua Rajat kiinni ryhmässä facebookissa Martta Petman kirjoitteli näin:


”Syljen niiden puuroon”, ”Joku hartaus niillä... Poltan sen kirkon”, ”Saatana yksikään mutiainen tulee sanomaan mitään”.

Kirjoittelun seurauksena Martta hyllytettiin Tikkurilan seurakunnasta.

Helsingin sanomille Petman kertoi seuraavaa:

”En tiennyt, että ne menee jakoon ryhmän ulkopuolelle. Mutta nehän on vain kirjoituksia, en mä oikeasti mitään kirkkoa menisi polttamaan!” hän vakuutti.





Kesällä kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti facebookissa näin:


I'm dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.

Kuka muistaa millaisen seuraamuksen Immonen sai? Minä en muista!





16.12.2015 Kansanedustaja Laura Huhtasaari twiittasi:


”Ihmisoikeudet on perustettu suojelemaan siviilejä, ei terroristeja, sotarikollisia tai rikollisia.”

Hesarin haastattelussa hän avasi twiittinsä sisältöä näin:

”Ihmisoikeudet on tarkoitettu heikoille, kuten vauvoille ja vammaisille, jotka tarvitsevat suojelua. Myös turvapaikkajärjestelmä on tarkoitettu siviileille, se on ihmisoikeuksien hengen mukaista.”

Ihmisoikeudet Huhtasaari määrittelee samaisessa haastattelussa seuraavasti:

”Se on hyvin laaja käsite. On menty vähän yli, kun tuntuu, että sekin on ihmisoikeuskysymys, pääsevätkö homot joissain maissa naimisiin. Päivähoidon rajauksissakin vedotaan lasten oikeuksiin.”

”Jokaisella ihmisillä on tietyt oikeudet, mutta se vaihtelee myös maittain. Suomessa voi olla enemmän ihmisoikeuksia kuin jossain muussa maassa, jossa ei ole toimivaa sosiaaliturvajärjestelmää tai muuta vastaavaa.”

Huhtasaaren kommenteista on päätelty, että ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille. Siltä tosiaan maallikonkin silmin kommentit näyttää.

Ennen vuoden vaihtumista Laura Huhtasaari, kansanedustaja peukutti facebookissa vastaanottokeskusten polttamisen puolesta. Laura myöntää virheensä ja sai valtavasti tsemppiviestejä kannattajltaan.

Mitä seurauksia kansanedustaja Huhtasaari sai?






Meidän 13-vuotias repäisi myös somessa kirjoittamalla:

Leevi on rasisti!

Kyllä, Leevi oli huudellut koulussa pitkin vuotta mm. "läski neekeri, etkö jaksa kovempaa juosta" tai "hei neekeri, onko teillä kotona edes sänkyjä vai nukutko lattialla, eiks neekerit tee niin". Opettaja oli yrittänyt asiaan puuttua. Äitinä en jaksanut, koska tyttäreni ja mieheni kanssa olemme jo niin tottuneita tähän.

Millaisia seuraamuksia saimme?

Leevin äiti muiden matamien kanssa uhkasi meitä lastensuojeluilmoituksella, olihan tyttäreni kirjoittanut Leevin oikean etunimen nettiin. Sähköpostiini tulvi viestejä, kuinka huonosti kasvatettu lapseni on ja, miten hänestä voi aikuisena tuollaisen käytöksen johdosta tulla rikollinen.

Ja kirsikkana kakun päällä Leevin äiti tuli kuin raivotar huutamaan minulle koulun pihassa kymmenien ihmisten edessä, kuinka ikävä ihminen minä olen. Minulla on äitinä huono asenne ja niin edelleen. Huuto loppui vasta siinä vaiheessa, kun mieheni puuttui peliin ja sanoi Leevin äidille, että asioista voidaan keskustella sitten, kun rouva rauhoittuu. Perään ko madame huusi vielä, että toivottavasti ei enää koskaan joudu minua tapaamaan.

Minulle selvisi hyvin äkkiä kyllä, mistä Leevi oli käytöstapansa oppinut.

Sananvapaus ja seuraamukset eri tilanteissa ovat hyvin erilaatuisia.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Terveisiä Li Anderssonille

Viimepäivinä on saanut yhden, jos toisenkin poliitikon facebookseiniltä lukea analyysejä hallituksen maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin liittyen. Jokainen on seuraamani poliitikko on herännyt kirjoittelemaan puheenvuoroja turvapaikanhakijoiden puolesta. Hieno homma! Haluaisin tuoda kuitenkin esille muutamia faktoja, joita kohtaa ihan päivittäin moni perhe ja kyllä, väitän että emme ole kiinnostaneet poliitikkoja pätkääkään. Kuka puhuisi myös tavallisen monikulttuurisen perheen puolesta? Erityisesti haluan vastata Li Anderssonille, koska hän on törkyviestien takia sulkenut kommentoinnin omalla facebookseinällään. Li Andersson kirjoittaa seinällään linjauksista näin: "Tämän lisäksi tehdään heikennyksiä turvapaikkajärjestelmään. Perheenyhdistämisen kriteerejä tiukennetaan, edellytyksenä "ainakin toimeentuloedellytys ja riippumattomuus sosiaalituista". Terveiseni Lille: Perheenyhdistämisessä kriteereinä on jo toimeentuloedellytys ja riippumattomuus sosiaalituista. Tässä pakolaisneuvonnan faktaa nykytilanteesta: Toimeentuloa edellytetään muilta kuin suojelua saavilta Muilta kuin kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneilta, Suomen kansalaisilta tai täällä työskenteleviltä EU-kansalaisilta ja heidän puolisoiltaan vaaditaan tiettyä toimeentuloa, jotta perheenjäsen voi saada oleskeluluvan Suomeen. Toimeentuloedellytys koskee myös kansainvälistä suojelua saaneita, jos perhe on muodostettu perheenkokoajan Suomeen tulon jälkeen. Maahanmuuttoviraston taulukossa esitetään suuntaa-antavat euromääräiset toimeentuloedellytykset: Henkilö 1. aikuinen 1000€/kk, 12 000€/vuosi 2. samaan talouteen kuuluva aikuinen 700 €/kk, 8400€/vuosi 1. alaikäinen perheenjäsen 500€/kk, 6000€/vuosi 2. alaikäinen perheenjäsen 400€/kk, 4800€/kk Näin ollen esimerkiksi kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen haluavalta perheenkokoajalta edellytetään 2 600 euron kuukausituloja. Meidän perheen kohdalla kunta-alalla työskentelevänä matalapalkkaisena naisena tienasin viime vuonna perheenyhdistäessämme huikeat 8 euroa kuukaudessa enemmän kuin vaadittu 2000 euron bruttotuloraja oli. Jos hallituksen esitys menee läpi niin lähihoitaja, siivooja tai toimistosihteeri ei voi rakastua schengenalueen ulkopuolelta kotoisin olevaan henkilöön. Li jatkaa: "Tilapäisillä oleskeluluvilla ja perheenyhdistämisten kriteereiden tiukentamisella asetetaan tänne muuttaneet jatkuvaan epävarmuuden tilaan ja heikennetään edellytyksiä kotoutumiselle merkittävästi." Me menimme naimisiin reilu vuosi sitten mieheni kanssa. Meitä kuulusteltiin Sisä-Suomen poliisilaitoksella kolmen vuoden seurustelun jälkeen kolme tuntia kuin rikollisia. Poliisi katsoi, että seurustelumme oli kestänyt niin vähän aikaa. Toinen meistä odotti kuulustelua samassa aulassa, jossa odotti kuulustelua myös ihmiset, jotka olivat syytettynä rikoksesta. Meidän rikoksemme oli siis rakastua ja halu perustaa perhe. Kolmen tunnin kuulustelun päätteeksi odotimme kuukauden päätöstä, joka onneksemme oli myönteinen. Mieheni sai oleskeluluvan vuodeksi, mutta kukaan viranomaisista ei onnitellut siitä saatikka naimisiinmenosta. Joulun jälkeen olemme tilanteessa, jossa haemme jatkolupaa perheellemme, joka toivottavasti kolahtaa ongelmitta. Tästä ruljanssista huolimatta mieheni on oppinut suomenkielen kurssilla 9 kuukauden aikana puhumaan suomenkieltä siten, että pystymme jo kommunikoimaan selkosuomella tilanteessa kuin tilanteessa. Maahanmuuttokeskustelu on kiihtynyt kiivasta vauhtia viime kesästä, syynä oli turvapaikanhakijoiden virta. Keskustelun tiivistyessä toivoisin, että te samalla puolella olevat poliitikot ette unohtaisi meitä, jotka emme ole turvapaikanhakijoita. "Me emme ole kumiveneessä ylittämässä merta, mutta jalkamme eivät kuitenkaan pysyneet kuivina" Toivoisin, että ei toista kertaa tarvittaisi tällaista kriisiä ennen kuin asioista voi puhua asioina.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mitä tapahtuu, kun jaat kirjoituksesi rasisminvastaisille sivuille?

Joku aika sitten kirjoittelin digitalisaatiosta maahanmuuttajan näkökulmasta. Lisäsin tekstini luettavaksi facebookiin Rasmus ry:n sivuille. Rasmus on valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastaista työtä, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia edistävien tahojen ja toimijoiden verkosto ja yhdistys. Rasmuksen ylläpitämillä facebooksivuilla ajattelin olevani turvassa, sillä ryhmässä vastustetaan rasismia. Yhtään oksennusviestiä en ollut blogiini liittyen saanut aiemmin. Ihme ja kumma en ole saanut yhtään herjaavaa viestiä muutenkaan, vaikka jokseenkin äänekkäästi olen ollut mukana maahanmuuttajien asioissa. Sain julkaisuni alle kannustavia viestejä Rasmuksen sivuilla. Kiitettiin tärkeän asian esille nostamisesta. Joku oli lukaissut muitakin kirjoituksiani ja piti niistä. Olin otettu. Olen pitänyt blogia lähinnä siksi, että kirjoittaminen helpottaa omaa oloani. Kun kirjoitan "vääryyksiä" ylös niin verenpaineeni laskee. Muutaman tunnin päästä kännykkääni alkoi tulla useita sähköpostiviestejä. Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Kaksikulttuurinen lapsi on puoliksi maahanmuuttaja. Adoptoidut kokonaan suomalaisia ihonväristä riippumatta. Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Väitätkö että kiusaaminen tuli yllätyksenä? Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Missä se apu luuraa kun valtio joutuu laittamaaan omaa rahaa jopa 500 miljoonaa euroa näihin tulijoihin. Villasukkien kutominen ei ole auttamista vaan harrastus. On myös kerrottu, että refugee welcome porukan auttamishalu on alkanut hiipua kun tv-kamerat on sammutettu. Rahan tarve ei silti lopu ja valtio joutuu kaivamaan omaa rahapussiaan. Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Lidlissä ei ole lihatiskiä ja jääkiekkoa ei tuona päivänä tullut. . Olipas hölmö tarina. Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Neekerin nussija Anonyymi kirjoittaja kommentoi blogiasi: Musuneekerin patja! Miksi rasisminvastaista ryhmää ei moderoida? Miksi se pidetään julkisena? Onko pakko yrittää dialogiin ihmisten kanssa, jotka kutsuu herjaavilla nimityksillä ihmisiä? Ja hei, minä en ole ainut, joka on saanut ahdistavia viestejä Rasmus-ryhmässä kirjoittelun jälkeen. Mv-lehti mm. nappaa jatkuvasti Rasmuksen seinältä juttuja lehteensä. Voisiko facebookiin perustaa turvallisen alustan keskustelulle?

lauantai 7. marraskuuta 2015

Nenäpäivä 2015

Perustettuani Refugees Welcome Keski-Suomi ryhmän olen saanut kutsuja mennä puhumaan monikulttuurisuudesta ja turvapaikanhakijatilanteesta erilaisiin tilaisuuksiin. Kutsuja satelee siinä määrin, että on en ehdi vastata jokaiseen pyyntöön.

Nenäpäivänä sain kutsun mennä puhumaan tyttäreni kouluun. Tottakai otin kutsun ilolla vastaan! Olen tahkonnut 13 vuotta päätäni seinään koulujen ja päiväkotien kanssa siitä, että asioista on puhuttava. Lasten ja nuorten kanssa on keskusteltava eikä vain tuudittauduttava siihen, että monikulttuuruset lapset hoitavat homman pelkällä läsnäolollaan. Miksi asioista pitää puhua? No, koska en äitinä kestä enää yhtään tilannetta, jossa tytärtäni on joku koulukaveri kutsunut neekeriksi tai muuta vastaavaa.

Ei riitä, että koulun senälle maalataan maailmankartta ja voidaan ratsastaa sillä vuosikymmeniä eteenpäin. En myöskään veronmaksajana laittaisi lanttiakaan siihen, että Jyväskylään tuodaan junalla luennoimaan Jani Toivola tai Wilson Kirwa. Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään noita herroja vastaan. Päinvastoin minusta he tekevät hyvää ja tärkeää työtä! Pointtini onkin se, että meillä on jokaisella pitäjällä maahanmuuttajia tai muita monikulttuurisentaustan omaavia ihmisiä, vaikka millä mitalla ja heillä voisi kaikilla olla jotain arvokasta sanottavanaan.

Koululla törmäsin juuri ajatteluun, jota en voi sietää. Monikulttuurisuus näkyy koulumme arjessa päivittäin, sanoi eräs opettajista kahvipöydässä. Ai niinku miten? (mietin mielessäni, ääneen en pohtinut, koska en halunnut latistaa tunnelmaa). Mietin mielessäni; Ai siks, kun täällä on lapsia erimaista tai siksi, kun täällä on kieliluokkia. Vastaus tuli ennen kuin ehdin ajatella loppuun saakka. Meillä on mm. maahanmuuttajien valmentavan opetuksen ryhmä. Ah, mahtavaa, ajattelin. Sehän tekee koulusta tosi monikulttuurisen ja rikkaan.

Yhteiskuntaopintunnille tuli parikymmentä 15-vuotiasta nuorta. Aloitin puheeni kertomalla siitä, miten paljon asenteet ovat Suomessa kiristyneet heidän elinaikanaan. Miten 2000-luvun alun perheeni kokemien positiivisten kysymysten tulva on muuttunut kadulla huuteluihin.

Neekeri, kuiskasi joku poika toiselle. En välittänyt vaan jatkoin sepustustani. Jatkoin tarinaani käyttäen esimerkkejä turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Kysyin nuorilta, mikä on heille omassa kulttuurissaan niin tärkeää, että haluaisivat jakaa sen jollekin tänne tulleelle turvapaikanhakijalle tai maahanmuuttajalle. Tytöt eturivissä olivat aktiivisia, he miettivät esim. musiikin ja ruoan yhteyttä omaan kulttuuriinsa. Pojat takarivissä supattivat ja opettaja käski heitä puhumaan ääneen. KOSKENKORVA, joku huusi. Sen mä haluaisin jakaa mamuille, suomalaisen juomakulttuurin.

Annoin nuorille mahdollisuuden kysymyksiin. Miksi tänne otetaan terroristeja, kysyi yksi pojista. Hän perusti väittämänsä lukemaansa lehtijuttuun Hesarissa. Olen iloinen, että tuo poika uskalsi kysyä ääneen ja saimme hyvän keskustelun aikaiseksi.

Huomaatteko? Onko puhuminen tärkeää? Näkyykö monikulttuurisuus koulun arjessa niin paljon, että riittää pelkkä läsnäolo? Ei riitä! Koin, että tein eilen jotain arvokasta. Sain edes muutamalle nuorelle selitettyä asioita omien kokemusteni kautta.

Illalla olin iloinen siitä, että tyttäreni koulu vietti Nenäpäivää tehden erilisia asioita. Surullinen olin, koska kuulin kuinka moni koulu oli sivuttanut aiheen täysin ja mahdollisuus opettaa suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta jätettiin TAAS kerran käyttämättä!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Hurraa digitalisaatio

Hallituksemme kärkihankkeisiin kuuluu digitalisaation edistäminen. Kaikki pitää tapahtua netissä verkkopankkitunnuksilla. Se säästää resursseja ja on helvetin tehokasta.

Voit esimerkiksi varata poliisilaitokselta ajan passihakemuksen käsittelyä varten verkossa, hakea Kelan etuuksia tai seurata omia terveystietojasi Kanta.fi palvelussa. Netpostiin saat tilinauhasi, joita ei enää paperisena toimiteta sinulle kotiin.

Jos olet alaikäisen lapsen huoltaja et voi tutustua lapsesi terveystetoihin Kanta.fi palvelussa. Lapsellasi, kun tuskin on verkkopankkitunnuksia. Jos olet menettänyt luottotietosi ei pankkisi välttämättä myönnä sinulle verkkopankkitunnuksia ja et siis ole digitalisaation näkökulmasta tasavertainen kansalainen.

Jos olet maahanmuuttaja saat taistella pankkien kanssa tilinavaamisesta, pankkikortin saamisesta ja vielä verkkopankkitunnuksien saamisesta. Ilman pankkikorttia maksat laskusi pankin kassapalveluissa, jossa veloitetaan 5 euroa siitä, että maksat laskusi. Sitten, kun saat pankkikortin voit käydä pankin tai kaupan aulassa maksamassa laskusi päätteellä, joka on myös maksullista.

Härskeintä on, että esimerkiksi Aktia pankki Jyväskylässä ei halunnut meidän perheen tilejä pankkiinsa, koska puolisoni ei osannut tiliä avatessaan suomenkieltä. Aktiassa palvellaan suomen- ja ruotsinkielillä ja he eivät suosittele pankkinsa käyttämistä tulkin kanssa. Aktian asiakaspalveluun tuumasin, että koska teille ei siis raha kelpaa niin meidän miljoonat lepää muualla.

S-pankki, kaikkien suomalaisten osuuskaupan oma lahja Suomelle ei myöskään anna avata tiliä, jollei sinulla ole suomen passia tai henkilökorttia. Suomalaisella sosiaaliturvatunnuksella ei siis ole tässä asiassa mitään arvoa. Eli minun puolestani Prisma saa tästä eteenpäinkin halpuutta hintoja ja jakaa ämpäreitä, vaikka ilmaiseksi. Me käydäänkin vain Lidlissä!

Nordea pankki ottaa asiakkaakseen maahanmuuttajan mukisematta ja lupaa palveluitaan jopa englanninkielellä. Kuinka sitten käykään, kun varaat ajan englantia osaavalta virkailijalta. Hän puhuu leveää Keski-Suomen murretta sanomatta sanaakaan palvelukielellä, jolla olet aikasi varannut. Tilin saat avattua jopa ensimmäisellä käynnillä. Pankkikorttia odotat kuukausia. Sinun pitää pystyä näyttämään luotettavuutesi. Ettet vaan pese rahaa, siirtele rikollisliiganrahoja ulkomaalaisille pankkitileille ja muuta jännää. Et siis saa ihan tavallista Visa electron korttia.

Alaikäiselle lapselle sitä oikein mainostetaan kotiin saakka. Tule ja hae korttisi nyt, tuosta noin vain. Lapsella sattuu olemaan suomen passi. Sinä, melkein nelikymppinen et sitä saa. Reilua ja loogista? Ministeri Bernerillä valuu rahat veroparatiisiin ja hän saa tilin, kortin ja pankkitunnukset. Kuka epäilee hänen rahojen puhtautta? Reilua ja loogista!

Verkkopankkitunnuksia odotat puoli vuotta. Saat ne vihdoin ja opettelet niiden käyttöä. Päätät tehdä Kelan työmarkkinatuki hakemuksen verkossa. Mitä tapahtuu? Error, not available. Soitat Kelan palvelunumeroon, jossa kerrotaan, että  heillä ei ole tiedossa käyttökatkoja. Kysyt soittaessasi voiko tilanne johtua siitä, että kyseessä on maahanmuuttajan asia ja Kela Kerttu vastaa, että kaikilla on samanlaiset oikeuden käyttää verkossa olevia asiointipalveluita. Ehkä nettiselailimesi on vain vanhentunut. Yrität päästä palveluun eri selaimella. Error! Meinaat soittaa Dna:lle ja antaa tulla suorat sanat näistä helvetin 4g yhteyksistä.

Soitat uudelleen Kertulle. Kela Kerttu kehoittaa käymään pankissa. Samalla huomaat, että olet käyttänyt verkkopankkitunnuksistasi suuren osan pelkkien errortilojen jumittamiseen.

Seuraavana päivänä jonotat pankissa. Pääset palvelutiskille, jossa sinulle kerrotaan, että koska olet maahanmuuttaja ja heidän järjestelmänsä käyttää (valitettavasti) automaattisesti kohdallasi tekaistua henkilöturvatunnusta!!!! MITÄ, MIKSI?????  Siis, koska olet maahanmuuttaja sinä et voi käyttää ( puoli vuotta odottamiasi) verkkopankkitunnuksia esim. poliisin, netpostin, kanta.fi:n tai Kelan palveluissa.  Voit palata asiaan, kun sinulla on suomalainen henkilökortti.

Hurraa digitalisaatio!

Onneksi voit edes käydä Jyväskylän Ikeassa. Onhan sulla sentään pankkikortti, Siellä, kun ei käy käteinen!