keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on tyhmiä olettamuksia!

Minulta tullaan usein kysymään erikoisia asioita liittyen perhe-elämääni. Parasta on tietenkin se, että kysyy rohkeasti. Koulussa on opetettu, ettei ole tyhmiä kysymyksiä. En voi kuitenkaan väittää, etteikö suu joskus loksahtaisi auki ja aivot hetken aikaa raksuta, että mitähän tuohonkin vastaisi. Kysymykset ovat kuitenkin paljon parempia, kuin olettamukset. Olettamuksia on vaikea korjata, kysymyksiin pystyy vastaamaan.

Kysymyksiä satelee laidasta laitaan, tässä muutama hyvin usein kuultu kysymys:

Mistä tuollaisia värikkäitä lapsia saa? Mistä lapset tulevat? Siis pitäisikö ihmiselle alkaa selittämään kukista ja mehiläisistä? Joo-o, ei tarvitse, En ole 18-vuotiaana päättänyt adoptoida afrikkalaista lasta. Kyllä tyttö on ihan mun oma. Kaakaon värisiä lapsia tulee helposti, jos musta ja valkoinen saavat lapsen yhdessä. Jotkut ovat myös sanoneet tyttärelleni, että eihän toi voi olla sun äiti. Miksi ei? Sä oot tumma ja äitis on valkonen. Ei se ainakaan voi olla sun oikea äiti. SE ON MUN ÄITI!!!! Nämä epäilijät aiheuttivat sen, että tyttäreni vietti pienenä tuntikausia peilin edessä. Hän mietti, mitä yhteistä on mummilla ja hänellä. Syntymämerkki! Luomi samassa kohdassa.

Muistan aikoinaan Keski-Suomen keskussairaalassa hoitajan olettaneen, että olen adoptoinut tyttäreni jostain päin Aasiaa. Tuohon olettamukseen, en viitsinyt edes vastata.

Suomalaiset myös olettaa, että perheeni on näyttelyesine. Tyttäreni kiharapehkoon tartutaan usein, koska kiharat on ihanat. Mitähän mieltä Matti tai Maija olisi, jos joku afrikkalainen menisi samalla tavalla koskettamaan hiuksia? Tyttäreni mielestä kiharat eivät ole yhtään ihanat. Ne ovat vaikeat hoitaa ja jyväskylästä on vaikea saada oikeanlaisia tuotteita hiuksille. Harjaaminen sattuu, jos hiuksia ei letitä menevät ne helposti rastoille. Luojan kiitos joku keksi tangle teezer harjan!!!

Kysymys, johon usein törmään on kielellinen. Miten sä jaksat pitkän duunipäivän jälkeen jutella englanniksi kotona? Jos on puhunut afrikkalaisittain englantia kohta viisitoista vuotta joka päivä niin ei se ole sen kummempaa. Hyvinhän mä jaksan oululaisia ja kempeleläisiä kavereitakin koittaa tulkita.

No, mutta miten te voitte katsoa suomalaisia ohjelmia tv:stä, jos sun mies ei ymmärrä sisältöä? Niin no kyllähän ihminen hömppäsarjoja voi seurata ihan millä kielellä tahansa ja ymmärtää siitä riittävästi. Seuraan itsekin sujuvasti wolofin kielistä saippuasarjaa ymmärtäen aivan riittävästi.

Kuka teillä kokkaa? Siis, kun se sun mies on muslimi niin tekeekö se kotona niinku mitään? Tarkoitatko siis sukupuolirooleja? Miesten -ja naistentöitä??? Nyt elämme vuotta 2015 ja kyllä mun mies siivoaa, kokkaa, silittää, pesee pyykkiä. Itseasiassa minä olen se suurpiirteinen emäntä, joka ei niin jaksa rättiä heiluttaa. Joskus mieheni silittää omia paitojaan ja naureskelee, että hänen isänsä ei koskaan itse silittänyt paitaansa vaan äiti silitti puolesta. Vastaan tähän aina, että ei minunkaan isäni koskaan silittänyt, vaan äitini silitti. Nyt emme halua tehdä samaa virhettä, jonka edellinen sukupolvi teki :)

Sitten oletetaan, että mua pitäis ärsyttää asiat. No, mutta eikö sua sit ärsytä, kun se tekee niitä senegalilaisia ruokia. Ei, minusta on mukavaa tulla kotiin, valmiiseen pöytään ja ei, en kaipaa läskisoosia. En ole koskaan pitänyt sianlihasta. No, mutta entä joulukinkku? Kai sä saat syödä joulukinkkua, vai oletko siitäkin joutunut luopumaan? En ole luopunut mistään. Kinkun vierestä minulle on jouluisin maistuneet muutenkin vain herneet.

Entäs alkoholi. Juoko sun mies? No ei, kun hän on muslimi. Minäkään en juo alkoholia. Minä en näe mitään tarvetta vetää perseitä olalle, kun lähdemme tanssimaan yökerhoon. Mieheni ei ole koskaan sanonut alkoholin käyöstä minulle sanakaan. Se, että päätin jättää alkoholin kokonaan on täysin minusta itsestäni lähtöisin. Oikeastaan olen asiasta ylpeä. Suomalaisen, kun kuuluu juoda alkoholia. Jos ei muuta niin perjantaisin on otettava saunakalja. Eihän elämässä voi olla muutoin sisältöä. Minun elämässäni on riittävästi sisältöä ilman alkoholia. Olen joutunut katsomaan sivusta liian paljon sitä tosiasiaa, mitä liiallinen alkoholinkäyttö ihmiselle tekee. Se on iso syy siihen, että itse en ota. Minä en halua, että oma tyttäreni joutuu näkemään minua perseet olalla. Se ei tee minusta erilaista. Olen kuitenkin huomannut, että se vaivaa ihmisiä. En saa enää kutsuja "bilettämään". Usein myös alkoholia tuputetaan. Kauniisti kieltäydyttyäni jaksetaan asiaa vielä ihmetellä. Työpaikalla myös usein vitsaillaan, että muslimi voi olla töissä, kun on ne kekkerit. Ei se juo kumminkaan niin ei sen tartte päästä kekkereihinkään. Nuo vitsit eivät tunnu enää miltään.

No entäs tää Ramadan? Eiks se ole kamalaa? Miten sä pystyt siihen? Pystyn mihin? Mun mies paastoaa. Se on haastavaa suomessa tähän aikaan vuodesta. Syödä ja juoda saa auringonlaskettua. Paasto alkaa uudelleen, kun aurinkonousee. Minun ei tarvitse paastota, koska minä en ole muslimi. Yritän kuitenkin kunnioittaa paastonaikaa kykyjeni mukaan.

Mitä Ramadan minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en pukeudu paljastavasti. Tosin ei minulla ole tapana minihameessa liikkua muutoinkaan. Se tarkoittaa yhteistä illallista joka päivä auringon laskettua. Se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Välillä joudun selittämään jonkun asian moneen kertaan, sillä paasto on rankkaa puuhaa. Minulle vastaavasti saa selittää asiat usein moneen kertaan oli paastoa tai ei. Jokainen lukija ihan varmasti myös miettii intiimiasioita. Auringonlaskettua saan koskettaa, suudella, tehdä ihan mitä lystää. Ei se ole sen kummempaa. Vai väitättekö, että suomalaiset juro Jukat pussaa joka päivä useasti, halaa, hellii?

Usein myös törmään siihen olettamukseen, että olen joutunut luopumaan jostain, koska olen naimisissa afrikkalaisen muslimin kanssa. Rehellisesti en keksi yhtään asiaa, josta olisin joutunut luopumaan. Mitä olen saanut tilalle olisi paremmin asetettu kysymys. Olen saanut monta uutta ystävää, monta uutta perheenjäsentä. Olen saanut monta juhlanaihetta, sillä meillä vietetään suomalaiset ja senegalilaiset juhlat. Olen oppinut laittamaan afrikkalaista ruokaa, rakastamaan afrikkalaista musiikkia. Olen oppinut keskustelemaan asioista, sillä mieheni on todellinen keskustelija, hänellä on lisänimi Valtakunnansovittelija :) Ehkä tärkeimpänä oppina olen oppinut kärsivällisyyttä.

Mitä haluan sinulle sanoa? Haluan sanoa, että KYSY! Älä oleta! Ei oikeasti ole tyhmiä kysymyksiä. Mielummin kysy hassujakin asioita, kyllä minä jaksan vastata.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Jääkaapinkorjaus vai jooga tunnit?

Facebookissa vastaani käveli Julkisten ja hyvinvointialojen liiton testi palkkojen alennuksista. Testi liittyi Espoon palkka aleen. Espoon kaupunginhallitus päättää huomenna kaupungin ruokapalvelujen kohtalosta. Vaihtoehtoina ovat yhtiöittäminen tai palvelujen pitäminen omissa käsissä. Kaupungin omasta palvelutuotannosta luopuminen tulisi johtamaan työehtoshoppailuun. Se tuntuisi merkittävästi lähes 500 Espoon kaupungin työntekijän tilipussissa. 

Palkka-alekeskustelu ei kosketa vain espoolaisia, sillä se voi tulla eteen myös sinunkin kaupungissasi. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä?

Tottakai klikkasin itseni testiin, sillä minua todellakin kiinnosti tietää, mitä palkka ale voisi omalla kohdallani tarkoittaa. 

Testiin piti ilmoittaa, mitä tällä hetkellä palkasta jää käteen ja sillä piti sitten valita, mistä luopuisi omassa arjessaan. Minulle tuli seuraavanlaisia vaihtoehtoja: 

KORJAISITKO JÄÄKAAPIN VAI LUOPUISITKO JOOGA TUNNEISTA. Siis mitä???? Kuinka moni edes harkitsee vuonna 2015 tilaavansa jääkaapille korjaajan? Gigantissa uusi jääkaappi maksaa uutena 150 euroa. Jääkaapin korjaus arvio googlettamalla pikaisesti oli 290 euroa.

VIETKÖ LAPSEN TARHAAN VAI KORJAUTATKO AUTON. Voiko työssä käyvä pienten lasten äiti tai isä valita noiden asioiden väliltä? Voiko lapsen ottaa töihin mukaan? 

POLKUPYÖRÄN HUOLTO VAI OSALLISTUMINEN YSTÄVÄN HÄIHIN. Voiko noita asioita verrata keskenään? Miten niin menisin konkurssiin osallistumalla ystävän häihin? Mitä tällä ajetaan takaa. Sitäkö, että pitäisi ostaa uusi mekko ja kallis lahja. Voin kertoa, että jos en kelpaa häihin käytetyssä mekossa ja lahjaani ei arvosteta sen rahallisesta arvosta riippumatta niin se ystävä saa sitten jättää minut kutsumatta häihinsä.

LENNOT BERLIINIIN VAI UUSI GRILLI PARVEKKEELLE. Äkkiseltään muistuu mieleen, että parvekkeella grillaaminen on usein kiellettyä. Ompa helppo valita kummasta säästäisin. Se on sitten eri asia jääkö palkastani Berliinin lentolippurahoja nytkään näppiin.

Kuka testin on tehnyt? Onko testin tekijä vieraantunut duunariarjesta? Minusta vaikuttaa siltä. Testin idea on hauska ja hyvä. Olisiko kuitenkin ollut hyvä ottaa ihan oikeita arjen esimerkkejä mukaan eikä työryhmän kabinetissa keksimällä keksittyjä vitsikkäitä ja hauskoja esimerkkejä.

Todellisuudessa minun pitää joka kuukausi valita esim. ruokakaupassa ostanko kanankoipia vai lampaanlihaa. Arvaatte varmaan kumman valitsen. Todellisuudessa pitää miettiä ennen tilipäivää tarkkaan riittääkö pyykkipulveri ja maito vielä pari päivää. En voi valita nytkään kylpyläloman ja meditaatiokurssin väliltä. Minun valintani on ostanko uuden kahvinkeittimen nyt vai vasta ensi kuussa.

Voisiko ammattiyhdistysliikkeen sankarit tulla lähemmäksi ihan tavallista kansaa? Jhl:n puheenjohtaja Eloranta tienasi vuonna 2013 122 780 euroa. Se on hyvin kaukana siitä, mitä tienaa Jhl:n tyypillinen jäsen. Jotenkin herää ajatus siitä, että haluasin etujani valvovan henkilön ymmärtävän jotain siitä, millaisia etuja hänen kuuluu valvoa. Tulkaa alas norsunluutorneistanne!

Muistakaa käydä ihmettelemässä testiä: http://www.reilumpiespoo.fi/laske.php

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Se aivoverenvuoto epäily pyytää taas särkylääkettä.

Kuutisen vuotta sitten jouduin peräänajo kolariin. Mies, joka ilmoitti poliiseille olevansa ammatiltaan poppamies ajoi 80 km/h vauhdilla liikennevaloissa töröttäessäni perääni. Selvisin niskan piiskaniskuvammalla.

Sairauslomalle jouduin kolmeksi kuukaudeksi ja vakuutusyhtiö makseli ansionmenetyksiä. Silloin Ressasi. Vakuutusyhtiö Fennia ei ollut nopeimmasta päästä. Odottelin palkkojani yli kolme kuukautta. Kuka pystyy olemaan kolme kuukautta tyhjän päällä, ilman rahaa? Pysyin tiukkana. Soittelin yhtiöön päivittäin, hiillostin, olin tosi vittumainen. Rahani sain tilille sen jälkeen, kun menin eräänä aamuna eväiden kanssa Fennian Jyväskylän toimistoon. Kerroin, että pidän leiriä aulassa niin kauan, kun rahat ovat tililläni.

Kävin säännöllisesti hierojalla ja fysioterapiassa kolarin jälkeen. Vakuutusyhtiön lääkäri oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kivut niskassa ja hartioissa ei voi olla piiskaniskuvamman aikaansaamia. En siis saanut enää hoitoa vakuutusyhtiön maksamana. 

Puolitoista vuotta kolarin jälkeen alkoi ihan yhtäkkiä jumalaton päänsärky. Särky kesti ja kesti, yltyi ja yltyi. Lopulta en pystynyt kannattelemaan omaa päätäni. Minun oli pakko lähteä sairaalaan, kun en enää kestänyt kipua. Päädyin ambulanssilla Keski-Suomen keskussairaalan jollekin pötkötys paikalle. Päivän aikana sain 23 piikkiä ahteriin, minulle tehtiin varjoainekuvaus ja selkäydinpunktio. Koko päivän ajan hoitajat puhuivat minusta nimellä; se aivoverenvuoto epäily pyytää TAAS lääkettä. Lääkäri kävi kotiuttamassa minut illalla, hän määräsi lihasrelaksanttia ja toivotti hyvää jatkoa. 

Parin tunnin päästä palasin ambulanssilla sairaalaan. Se aivoverenvuoto epäily tuli takas. Sillä on varmaan lääkepäänsärky, kun on vetänyt koko päivän kipulääkkeitä. Pakko kai se on osastolle panna. Lopulta olin viikon neurologian osastolla hoidettavana. Viikko oli karuin kokemus elämässäni siitä, kun joutuu toisten armoille. Lääkettä piti aina pyytää. Suihkussa pääsin käymään yhden kerran, kun tätini tuli minua auttamaan. Ruoka lätkäistiin pöydälle viereeni, mutta kukaan ei auttanut minua istumaan, joten ruoat jäi syömättä. En halunnut olla vaivaksi kenellekään, joten en pyytänyt hoitajilta mitään. Minun oli vaikea myöntää, että en pärjää itsenäisesti.

Tutkimuksissa ei selitystä päänsärylle löytynyt. Pääsin kotiin sillä ehdolla, että en ole yksin. Mutsi tuli hoitajaksi ja kotiutti omaan kotiin siinä vaiheessa, kun suusta alkoi päästä kirosanoja. Hän totesi tyttären olevan voimissaan.

Alkoi tutkimusrumpa. Neurologian poliklinikalla mitattiin lihasvoimaa. Sain diagnoosin; sinä olet ylipainoinen liikaa kahvia juova nainen, jolla on migreeni. Aloin harrastaa afrotanssia ja lihasvoimat palautuivat kuin itsestään.

Päänsärky yllättää aina silloin tällöin. Terveyskeskus lääkäri on oppinut kaavan, jolla toimia ja enää harvoin joudun turvautumaan sairaalahoitoon. Terveyskeskuksesta saan jopa tarvittaessa sairauslomapäivän ilman siellä käymistä pelkällä puhelinsoitolla. Se on mieletön etu migreenipotilaalle. Ei tarvitse lähteä oksentamaan taksiin ja kärsiä valoista, kun kohtauksen saa kuriin kotonakin.

Viime viikolla jysähti taas oikein kunnolla. Harmikseni tajusin, että kipu yltyy taas sellaisiin mittakaavoihin, että en pärjää enää ilman sairaalahoitoa. Viikonlopun terveyskeskuspäivystys ei houkutellut, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Sairaalassa vastaanotossa otettiin asia vakavasti. Tarjottiin heti petipaikkaa ja kysyttiin mielipidettäni siitä, mikä hoito mielestäni sopisi parhaiten. Hoitaja oli hienosti kartalla migreenin hoidosta ja ehdotti Färkkilän tippaa.

Färkkilän tippaa käytetään pitkittyneen migreenikohtauksen (status migraenosus = kipu >72h) katkaisussa ja särkylääkepäänsäryn hoidossa särkylääkevieroituksen aikana. Se koostuu indometasiinista ja hydrokortisonista: hydrokortisoni 500mg + indometasiini 200mg / 1000 ml NaCl 0.9/G5, joka infusoidaan hitaasti 12 h aikana. Tätä infuusiota käytettäessä kroonisen migreenidiagnoosin pitää olla varma ja mahdollinen keskushermostoinfektio on kontraindikaatio kortisonitiputukselle. (duodecim-lehti 2015)

Kerran aikaisemmin olen Färkkilän tipassa makoillut ja uskoin tälläkin kertaa tipan auttavan. Kipitin T- aulaan odottelemaan, että pääsisin luvatulle petipaikalle. Odotin, odotin, oksensin, odotin, palelin, oksensin. Katsoin itseäni pelistä ja en enää ihmetellyt yhtään vanhempien ihmisten paheksuvia katseita. Näytin vanhalta alkoholistilta. Aurinkolasit päässä, hiukset kampaamatta, naama valkoisena hoipuin seinistä kiinni pidellen hoitajien kopille. Sain vihaisen vastaanoton; MEILLÄ ON NYT RAPORTTI, neiti on hyvä ja odottaa rauhassa.

Tunnin hengailtuani vessan ja odotusaulan väliä pääsin petipaikalle. Hoitaja kyseli, mikä minua vaivaa ja mikä on kivun tila asteikolla 1-10. Kerroin, että pää saattaa räjähtää. Makuulla on helpompaa ja kipua sietää, silloin kipu on 7. Olo on kuin olisin juonut viikon sisään jokapäivä kännit ja nyt olisi vuosisadan krapula. ÄÄÄÄÄh, väärä vastaus! Toisin sanoen hoitaja ja lääkäri pitivät minua tuosta hetkestä lähtien alkoholistina. Pyysin saada Färkkilän tipan ja perustelin, asiaa omakohtaisella kokemuksella. Lääkärille tämä ei sopinut. Hän ei ollut kiinnotunut neurologian effica lehdeltä löytyvistä potilastiedoistani. Hän halusi antaa minulle ihan tavallisia särkylääkkeitä.

Olin vastahakoinen tähän vaihtoehtoon, joten lääkäri totesi hyvin yksiselitteisesti, että jos hoito ei kelpaa niin voin mennä kotiinkin. Näin jälkikäteen ehkä ymmärrän, että kuvaukseni kivusta ja pyyntö Färkkilän tipasta vahvistivat epäilystä siitä, että olen päihteiden väärinkäyttäjä. Ulosanti ei ole vahvimillaan sairaana ollessa, senhän meistä tietää jokainen.

Hoitaja mittasi minulta lämmön, otti verenpaineen, verensokerin ja kyseli vointia alituiseen. Vuorolla oli kamala kiire ja potilaita oli tupa täynnä. Paikalle pamautti myös mieheni, joka huolestuu aina, kun minulla on päänsärkyä. Ystäväni tarjoutui myös seuraksi ja tyttäreni laittoi vietiä liittyen vointiini. Kaunis ajatus kaikilta läheisiltä olla läsnä asiassa. Kuitenkin kipuun auttaa usein uni ja lepo parhaiten.

Hajut on myös kamalia sietää. Mieheni tuoksui voimakkasti partavedelle ja tyttäreni edellisenä ilta särkyä helpottamaan tuoma märkäpyyhe haisi järkyttävästi pesuaineelle.

Tunnin pötköteltyäni päätti seuraava lääkäri aloittaa Färkkilän tipan tiputtelun, koska särkylääke kokeilusta ei ollut minulle mitään vastetta. Hoitaja tuli laittamaan tippaa. Hoitaja oli jo neljäs, joka kävi asioitani setvimässä. Sama kysymys toistui jokaisen suusta; Mikä sua stressaa? Mitä????? No ei mua stressaa, mulla on migreeni. Kerro vaan, jos sua stressaa... EI MUA STRESSAA, tai ehkä mua stressaa yhtä paljon, kun teitä kaikkia täällä, jotka odottaa kesää ja lomaa. Tipan laitossa tuli ongelmia. Olin sen verran kuivakka akka, että suonia ei meinannut löytyä. Hoitaja sanoi toiselle; Tuutko hei auttaa, että saadaan tälle migreenille tää tippa, kun mulla ei onnistu.

Tippa tiputteli kolmisen tuntia ja pääsin lähtemään kotiin, koska minulla oli ihan hyvä olo ja nälkä. Nälkä on hyvä merkki toipumisesta.

No, miksi pohdin tätä asiaa vielä tänään?

A) Minun nimeni ei ole aivoverenvuoto epäily, eikä migreeni
B) Mä en ole hullu, stressaantunut, alkoholisti tms. mulla on MIGREENI
C) Voisiko niitä toimivaksi havaittuja hoitokeinoja käyttää, että ei joutuisi syömään turhia lääkkeitä ja kaikki työntekijätkin pääsisivät helpommalla potilaasta puhumattakaan

Se hoitajien kuvittelema ressitilani muuten helpottaa ihan kohta, sillä minä jään N. Y .T LOMALLE :)


torstai 4. kesäkuuta 2015

Häkämies, minullakin on nälkä!

Häkämies avasi sanaisen arkkunsa sunnuntaipalkasta tällä viikolla. Hänen mielestään sunnuntai lisät ovat aikansa eläneet ja pitäisi harkita lisien poistamista. Hän ei ymmärrä,miksi kaupat ovat kiinni sunnuntaisin, kun sunnuntain merkitys on muuttunut vuosien saatossa. Hän perustelee asiaa sillä, että on omituista ettei kaupat tai ravintolat ole auki sunnuntaisin. Miettiköhän Häkämies loppuun asti lausuntoaan? Empä usko. Ajatteliko hän ollenkaan esim. hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä. Empä usko. Häkämies tienasi vuonna 2013 360 000 euroa. Hän alensi palkkaansa silloin viisi prosenttia. Nyt Häkämies suunnittelee alentavansa omaa palkkaansa edelleen viisiprosenttia. Kuukausittain Häkämies siis alentaa palkkaansa mahdollisesti enemmän kuin minun peruspalkkani verran.

Teen kolmivuorotyötä hoitoalalla. Tienaan vuodessa alle 35 000 euroa. Tienaan vuodessa vähemmän kuin Häkämies kuukaudessa. Saadakseni tuon vuosiansion kasaan teen yövuoroja, iltavuoroja ja viikonlopputöitä. Meillä listat tehdään kolmeksi viikoksi. Kolmen viikon listalla teen usein töitä kaksi viikonloppua ja saatan tehdä yövuoroja viisi kappaletta tai enemmänkin. Viikonloppuisin työskennellessäni minulla ei ole yhteistä aikaa perheeni kanssa. Tyttäreni on koululainen. Koulut ovat avoinna ma-pe klo 8-16 välisellä ajalla. Työskennellessäni yövuoroissa näen perhettäni. Tyttäreni on joskus sanonut, että on kivaa, kun äiti peittelee illalla, kun lähtee töihin, herättää aamulla ja äitin saa herättää, kun tulee koulusta. Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama milloin olen töissä, mutta kun puhutaan perheen ja työn yhteensovittamisesta niin asialla on merkitystä.

Toukokuussa tilinauhassani näkyi vain peruspalkka. Meille maksetaan usein peruspalkka ja lisät eri aikaan. Palkkaa saattaa siis hyvällä tuurilla tulla kaksi kertaa kuukaudessa. Ja voin vannoa, että jokainen työkaverini puhuu rahapulasta kuukausina, joina vuorolisiä ei makseta. Sain palkkani viime viikolla, se oli peruspalkka puhtaana käteen 1566 euroa. Maksoin laskut, joita oli kolahtanut postiluukusta. Puhelinlasku, vuokra, netti, sähkölasku, kuntosalin kuukausimaksu, puhelimen ja tabletin osamaksuerät jne. Kävin kaupassa ja ostin ruokaostosten lisäksi tyttärelleni uudet farkut rikkoutuneiden tilalle. Peruspalkastani on jäljellä enää noin sata euroa. Onneksi minä saan vuorolisät reilun viikon päästä.

Toukokuussa sain vuorolisät pääsiäisen ajalta. Tein koko pääsiäisen yövuoroja. Niistä maksettiin sunnuntaikorvaus. Tienasin noista öistä ja muista vuoroista kolmen viikon ajalta noin 700 euroa. Tuolla rahasummalla katsastutin autoni ja maksoin siihen tarvittavan korjauksen ja kävin tapaamassa äitiäni Helsingissä. Ilman noita lisiä en olisi voinut elää.

Tällä hetkellä koko elämän pyörittäminen on pitkälti vuorolisien varassa. Jos sunnuntailisät lakkautettaisiin niin ei minun kannattaisi töissä käydä. Miksi viitsisin herätä sunnuntai aamuna kuudelta ja jättää perheeni kotiin nukkumaan, jos en saa mitään erillistä korvausta siitä? Jos sunnuntailla ja perheen yhteisellä ajalla ei ole mitään arvoa ihmisten elämässä niin
voisiko tyttäreni käydä koulua viikonloppuina, kun äiti on töissä?

Vuorolisät auttavat siis pitämään talouden joten kuten balanssissa. En haluaisi aikuisena joutua soittelemaan äidiltäni rahaa lainaksi. Kuuleppa Häkämies, sitä minä vaan joudun tekemään, aina välillä! Meillä hajosi astianpesukone, auto ja kahvinkeitin yhtäaikaa. Arvaappa Jyri jäikö alle 2000 euron palkasta rahaa ostaa uusia rikkoutuneiden tilalle! Äiti lainasi rahaa astianpesukoneen ostoon. Taidankin soittaa Jyrille seuraavalla kerralla, kun on hätätilanne. Toivoisin Jyri, että tulisit seuraavan kerran norsunluutornistasi alas katsomaan kansalaisia ennen kuin huutelet. Suosittelen tätä kaikille muillekin, joilla todellisuus on selvästi hämärtynyt!