keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ärsyttävät lokit ja aikuiset, huokaus!

Kolme lomapäivää on kulunut. Loman tarkoitus on rentoutua. Tai ainakin kaikki odottavat lomaansa kovasti, ajatuksena rentoutua.

Lähdimme porukalla lomailemaan pääkaupunkiimme, Helsinkiin. Iloksemme löysimme veturi tarjouksella halvat junaliput. Mahtava ajatus! Mamman ei tarvitse toimia kuskina ees ja taas. Junassa selvisimme Riihimäelle saakka ongelmitta. Siellä junaan nousi vanhempi rouva. Hän katsoi tuimasti miestäni ja ilmoitti kuuluvalla äänellä; SINÄ ISTUT MINUN PAIKALLANI. Minä sanoin rouvalle, että sitten meille on myyty samat paikat. Rouva tarkasti lippunsa ja totesi olevansa väärässä. Hän ei kuitenkaan muistanut pahoitella tapahtunutta. Huokaus!

Tiistaina matkasimme Suomenlinnaan omalla veneseurueella. Maihinnoustuamme koin ensimmäisen ärsyyntymiseni. Valimon vessaan oli ängennyt suuri joukko ihmisiä. Oli huuliaan maalaava cityprinsessa peilin edessä. Yhdessä vessassa Aamu ja Ilta tappeli, kumpi saa pissata ensin. Viereisestä kopista äiti komensi Aamua ja Iltaa vaatien samalla Pilviä koittamaan vielä kerran, jos se pissi tulisikin. Mietin pitäisikö itse pantata vielä hetki. Sitten alkoikin hirveä ruljanssi, kuka kädet saa ensin pestä ja jättikö Ilta laittamatta saippuaa käsiinsä. Huokaus!

Kiertelimme koko päivän Suomenlinnassa, joten meillä oli toki mukana myös eväitä. Löysimme kivan tuulettoman paikan ja latasimme kirsikat ja aprikoosit esiin. Saimme HETI ystäviä...LOKEISTA. Huokaus!

Odottelimme illalla Valimon vierasvenesatamassa kapteeniamme ja rannassa käytiin kisaa saako riippukeinussa maata nyt Eero vai Aaro. Eero sai olla kauemmin kuin minä... Huokaus!

Keskiviikkona suuntasimme raitiovaunu museoon. Siellä sai käydä istumassa ikivanhojen raitiovaunujen kyydissä, leikkiä lipuntarkastajaa ja istua ohjaamossa. Äiti; Oliver ei anna mun ajaa... Mutta, kun Matias sai äsken olla ekana.... Huokaus!

Menimme myös ratikalla Linnanmäelle. Tottakai alkoi tehdä mieli jäätelöä. Kassalla selvisin vain pienillä huokauksilla, olenhan lomalla. Jos kuitenkin toimit kassalla, olisi ihan kiva, jos sattuisit osaamaan peruslaskutoimitukset tai osaisit antaa rahasta takaisin. Ainakin yrittäisit ilman, että asiakas joutuu laskemaan puolestasi. Huokaus!

Istahdimme terassille nauttimaan kahvia ja jätskiä. Viereiseen pöytään istui isä kahden poikansa kanssa. Isä oli ostanut itselleen vohvelin kaikilla höysteillä. Lapset tuijottivat isää, joka hoki vohvelisuussaan; pojat kohta mennään pelaamaan. Kuusitoista kertaa kuultuani tuon lauseen, en tiennyt alkaisinko itkeä vai nauraa. Huokaus!

Sitten saapui ystävämme LOKIT. Kaksi lokkia yritti hyökätä jäätelööni eripuolilta. Samalla mutsi varoitti oravasta jakani juuressa. Suustani pääsi ärräpäitä ja sain toruvia katseita naapuripöydästä. Olimmehan tietty lasten elämyspuistossa. En pystynyt pidettelemään kauhuani, sillä pelkäänhän oravia maailmassa ehkä eniten. Lopulta seisoin tuolilla. Huokaus!

Viereiseen pöytään ilmestyi pari pikkupoikaa, jotka olivat keskenään Lintsillä nauttimassa lomapäivästä. Pojat olivat juuri ostaneet itselleen taksarit. Lokki otti syöksyn toisen pojan lautaselle ja puolet pojan annoksesta oli maassa. Orava hiillosti pojan jalanjuuressa. Huokaus!!!!

Jatkoimme kahvittelutuokion jälkeen Lintsin ilmaisiin laitteisiin. Yksi laitteista on mm. muksujuna pienille lapsille. Lapset jonottivat sitkeästi junan kyytiin. Lähtö kuitenkin kesti ja kesti. Miksi? No just siksi, kun isän piti houkutella Hermannia kyytiin ensin kymmenen minuuttia ja sitten Hermanni piti hakea pois, koska ei halunnutkaan matkustaa junalla. Huokaus! Lopuksi vielä piti odottaa, että Ulpu ymmärtää istua rauhassa ja ja ja ja...homma uhkasi levitä ihan palasiksi.

HUOKAUS HUOKAUS HUOKAUS HUOKAUS!!!!!

Huomenna makaan viltillä kalliolla koko päivän auringon paisteessa ja luen pokkaria, mutta auta armias, jos sataa HUOKAUS!