perjantai 12. kesäkuuta 2015

Se aivoverenvuoto epäily pyytää taas särkylääkettä.

Kuutisen vuotta sitten jouduin peräänajo kolariin. Mies, joka ilmoitti poliiseille olevansa ammatiltaan poppamies ajoi 80 km/h vauhdilla liikennevaloissa töröttäessäni perääni. Selvisin niskan piiskaniskuvammalla.

Sairauslomalle jouduin kolmeksi kuukaudeksi ja vakuutusyhtiö makseli ansionmenetyksiä. Silloin Ressasi. Vakuutusyhtiö Fennia ei ollut nopeimmasta päästä. Odottelin palkkojani yli kolme kuukautta. Kuka pystyy olemaan kolme kuukautta tyhjän päällä, ilman rahaa? Pysyin tiukkana. Soittelin yhtiöön päivittäin, hiillostin, olin tosi vittumainen. Rahani sain tilille sen jälkeen, kun menin eräänä aamuna eväiden kanssa Fennian Jyväskylän toimistoon. Kerroin, että pidän leiriä aulassa niin kauan, kun rahat ovat tililläni.

Kävin säännöllisesti hierojalla ja fysioterapiassa kolarin jälkeen. Vakuutusyhtiön lääkäri oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että kivut niskassa ja hartioissa ei voi olla piiskaniskuvamman aikaansaamia. En siis saanut enää hoitoa vakuutusyhtiön maksamana. 

Puolitoista vuotta kolarin jälkeen alkoi ihan yhtäkkiä jumalaton päänsärky. Särky kesti ja kesti, yltyi ja yltyi. Lopulta en pystynyt kannattelemaan omaa päätäni. Minun oli pakko lähteä sairaalaan, kun en enää kestänyt kipua. Päädyin ambulanssilla Keski-Suomen keskussairaalan jollekin pötkötys paikalle. Päivän aikana sain 23 piikkiä ahteriin, minulle tehtiin varjoainekuvaus ja selkäydinpunktio. Koko päivän ajan hoitajat puhuivat minusta nimellä; se aivoverenvuoto epäily pyytää TAAS lääkettä. Lääkäri kävi kotiuttamassa minut illalla, hän määräsi lihasrelaksanttia ja toivotti hyvää jatkoa. 

Parin tunnin päästä palasin ambulanssilla sairaalaan. Se aivoverenvuoto epäily tuli takas. Sillä on varmaan lääkepäänsärky, kun on vetänyt koko päivän kipulääkkeitä. Pakko kai se on osastolle panna. Lopulta olin viikon neurologian osastolla hoidettavana. Viikko oli karuin kokemus elämässäni siitä, kun joutuu toisten armoille. Lääkettä piti aina pyytää. Suihkussa pääsin käymään yhden kerran, kun tätini tuli minua auttamaan. Ruoka lätkäistiin pöydälle viereeni, mutta kukaan ei auttanut minua istumaan, joten ruoat jäi syömättä. En halunnut olla vaivaksi kenellekään, joten en pyytänyt hoitajilta mitään. Minun oli vaikea myöntää, että en pärjää itsenäisesti.

Tutkimuksissa ei selitystä päänsärylle löytynyt. Pääsin kotiin sillä ehdolla, että en ole yksin. Mutsi tuli hoitajaksi ja kotiutti omaan kotiin siinä vaiheessa, kun suusta alkoi päästä kirosanoja. Hän totesi tyttären olevan voimissaan.

Alkoi tutkimusrumpa. Neurologian poliklinikalla mitattiin lihasvoimaa. Sain diagnoosin; sinä olet ylipainoinen liikaa kahvia juova nainen, jolla on migreeni. Aloin harrastaa afrotanssia ja lihasvoimat palautuivat kuin itsestään.

Päänsärky yllättää aina silloin tällöin. Terveyskeskus lääkäri on oppinut kaavan, jolla toimia ja enää harvoin joudun turvautumaan sairaalahoitoon. Terveyskeskuksesta saan jopa tarvittaessa sairauslomapäivän ilman siellä käymistä pelkällä puhelinsoitolla. Se on mieletön etu migreenipotilaalle. Ei tarvitse lähteä oksentamaan taksiin ja kärsiä valoista, kun kohtauksen saa kuriin kotonakin.

Viime viikolla jysähti taas oikein kunnolla. Harmikseni tajusin, että kipu yltyy taas sellaisiin mittakaavoihin, että en pärjää enää ilman sairaalahoitoa. Viikonlopun terveyskeskuspäivystys ei houkutellut, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Sairaalassa vastaanotossa otettiin asia vakavasti. Tarjottiin heti petipaikkaa ja kysyttiin mielipidettäni siitä, mikä hoito mielestäni sopisi parhaiten. Hoitaja oli hienosti kartalla migreenin hoidosta ja ehdotti Färkkilän tippaa.

Färkkilän tippaa käytetään pitkittyneen migreenikohtauksen (status migraenosus = kipu >72h) katkaisussa ja särkylääkepäänsäryn hoidossa särkylääkevieroituksen aikana. Se koostuu indometasiinista ja hydrokortisonista: hydrokortisoni 500mg + indometasiini 200mg / 1000 ml NaCl 0.9/G5, joka infusoidaan hitaasti 12 h aikana. Tätä infuusiota käytettäessä kroonisen migreenidiagnoosin pitää olla varma ja mahdollinen keskushermostoinfektio on kontraindikaatio kortisonitiputukselle. (duodecim-lehti 2015)

Kerran aikaisemmin olen Färkkilän tipassa makoillut ja uskoin tälläkin kertaa tipan auttavan. Kipitin T- aulaan odottelemaan, että pääsisin luvatulle petipaikalle. Odotin, odotin, oksensin, odotin, palelin, oksensin. Katsoin itseäni pelistä ja en enää ihmetellyt yhtään vanhempien ihmisten paheksuvia katseita. Näytin vanhalta alkoholistilta. Aurinkolasit päässä, hiukset kampaamatta, naama valkoisena hoipuin seinistä kiinni pidellen hoitajien kopille. Sain vihaisen vastaanoton; MEILLÄ ON NYT RAPORTTI, neiti on hyvä ja odottaa rauhassa.

Tunnin hengailtuani vessan ja odotusaulan väliä pääsin petipaikalle. Hoitaja kyseli, mikä minua vaivaa ja mikä on kivun tila asteikolla 1-10. Kerroin, että pää saattaa räjähtää. Makuulla on helpompaa ja kipua sietää, silloin kipu on 7. Olo on kuin olisin juonut viikon sisään jokapäivä kännit ja nyt olisi vuosisadan krapula. ÄÄÄÄÄh, väärä vastaus! Toisin sanoen hoitaja ja lääkäri pitivät minua tuosta hetkestä lähtien alkoholistina. Pyysin saada Färkkilän tipan ja perustelin, asiaa omakohtaisella kokemuksella. Lääkärille tämä ei sopinut. Hän ei ollut kiinnotunut neurologian effica lehdeltä löytyvistä potilastiedoistani. Hän halusi antaa minulle ihan tavallisia särkylääkkeitä.

Olin vastahakoinen tähän vaihtoehtoon, joten lääkäri totesi hyvin yksiselitteisesti, että jos hoito ei kelpaa niin voin mennä kotiinkin. Näin jälkikäteen ehkä ymmärrän, että kuvaukseni kivusta ja pyyntö Färkkilän tipasta vahvistivat epäilystä siitä, että olen päihteiden väärinkäyttäjä. Ulosanti ei ole vahvimillaan sairaana ollessa, senhän meistä tietää jokainen.

Hoitaja mittasi minulta lämmön, otti verenpaineen, verensokerin ja kyseli vointia alituiseen. Vuorolla oli kamala kiire ja potilaita oli tupa täynnä. Paikalle pamautti myös mieheni, joka huolestuu aina, kun minulla on päänsärkyä. Ystäväni tarjoutui myös seuraksi ja tyttäreni laittoi vietiä liittyen vointiini. Kaunis ajatus kaikilta läheisiltä olla läsnä asiassa. Kuitenkin kipuun auttaa usein uni ja lepo parhaiten.

Hajut on myös kamalia sietää. Mieheni tuoksui voimakkasti partavedelle ja tyttäreni edellisenä ilta särkyä helpottamaan tuoma märkäpyyhe haisi järkyttävästi pesuaineelle.

Tunnin pötköteltyäni päätti seuraava lääkäri aloittaa Färkkilän tipan tiputtelun, koska särkylääke kokeilusta ei ollut minulle mitään vastetta. Hoitaja tuli laittamaan tippaa. Hoitaja oli jo neljäs, joka kävi asioitani setvimässä. Sama kysymys toistui jokaisen suusta; Mikä sua stressaa? Mitä????? No ei mua stressaa, mulla on migreeni. Kerro vaan, jos sua stressaa... EI MUA STRESSAA, tai ehkä mua stressaa yhtä paljon, kun teitä kaikkia täällä, jotka odottaa kesää ja lomaa. Tipan laitossa tuli ongelmia. Olin sen verran kuivakka akka, että suonia ei meinannut löytyä. Hoitaja sanoi toiselle; Tuutko hei auttaa, että saadaan tälle migreenille tää tippa, kun mulla ei onnistu.

Tippa tiputteli kolmisen tuntia ja pääsin lähtemään kotiin, koska minulla oli ihan hyvä olo ja nälkä. Nälkä on hyvä merkki toipumisesta.

No, miksi pohdin tätä asiaa vielä tänään?

A) Minun nimeni ei ole aivoverenvuoto epäily, eikä migreeni
B) Mä en ole hullu, stressaantunut, alkoholisti tms. mulla on MIGREENI
C) Voisiko niitä toimivaksi havaittuja hoitokeinoja käyttää, että ei joutuisi syömään turhia lääkkeitä ja kaikki työntekijätkin pääsisivät helpommalla potilaasta puhumattakaan

Se hoitajien kuvittelema ressitilani muuten helpottaa ihan kohta, sillä minä jään N. Y .T LOMALLE :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti