Ei ole tyhmiä kysymyksiä, on tyhmiä olettamuksia!

Minulta tullaan usein kysymään erikoisia asioita liittyen perhe-elämääni. Parasta on tietenkin se, että kysyy rohkeasti. Koulussa on opetettu, ettei ole tyhmiä kysymyksiä. En voi kuitenkaan väittää, etteikö suu joskus loksahtaisi auki ja aivot hetken aikaa raksuta, että mitähän tuohonkin vastaisi. Kysymykset ovat kuitenkin paljon parempia, kuin olettamukset. Olettamuksia on vaikea korjata, kysymyksiin pystyy vastaamaan.

Kysymyksiä satelee laidasta laitaan, tässä muutama hyvin usein kuultu kysymys:

Mistä tuollaisia värikkäitä lapsia saa? Mistä lapset tulevat? Siis pitäisikö ihmiselle alkaa selittämään kukista ja mehiläisistä? Joo-o, ei tarvitse, En ole 18-vuotiaana päättänyt adoptoida afrikkalaista lasta. Kyllä tyttö on ihan mun oma. Kaakaon värisiä lapsia tulee helposti, jos musta ja valkoinen saavat lapsen yhdessä. Jotkut ovat myös sanoneet tyttärelleni, että eihän toi voi olla sun äiti. Miksi ei? Sä oot tumma ja äitis on valkonen. Ei se ainakaan voi olla sun oikea äiti. SE ON MUN ÄITI!!!! Nämä epäilijät aiheuttivat sen, että tyttäreni vietti pienenä tuntikausia peilin edessä. Hän mietti, mitä yhteistä on mummilla ja hänellä. Syntymämerkki! Luomi samassa kohdassa.

Muistan aikoinaan Keski-Suomen keskussairaalassa hoitajan olettaneen, että olen adoptoinut tyttäreni jostain päin Aasiaa. Tuohon olettamukseen, en viitsinyt edes vastata.

Suomalaiset myös olettaa, että perheeni on näyttelyesine. Tyttäreni kiharapehkoon tartutaan usein, koska kiharat on ihanat. Mitähän mieltä Matti tai Maija olisi, jos joku afrikkalainen menisi samalla tavalla koskettamaan hiuksia? Tyttäreni mielestä kiharat eivät ole yhtään ihanat. Ne ovat vaikeat hoitaa ja jyväskylästä on vaikea saada oikeanlaisia tuotteita hiuksille. Harjaaminen sattuu, jos hiuksia ei letitä menevät ne helposti rastoille. Luojan kiitos joku keksi tangle teezer harjan!!!

Kysymys, johon usein törmään on kielellinen. Miten sä jaksat pitkän duunipäivän jälkeen jutella englanniksi kotona? Jos on puhunut afrikkalaisittain englantia kohta viisitoista vuotta joka päivä niin ei se ole sen kummempaa. Hyvinhän mä jaksan oululaisia ja kempeleläisiä kavereitakin koittaa tulkita.

No, mutta miten te voitte katsoa suomalaisia ohjelmia tv:stä, jos sun mies ei ymmärrä sisältöä? Niin no kyllähän ihminen hömppäsarjoja voi seurata ihan millä kielellä tahansa ja ymmärtää siitä riittävästi. Seuraan itsekin sujuvasti wolofin kielistä saippuasarjaa ymmärtäen aivan riittävästi.

Kuka teillä kokkaa? Siis, kun se sun mies on muslimi niin tekeekö se kotona niinku mitään? Tarkoitatko siis sukupuolirooleja? Miesten -ja naistentöitä??? Nyt elämme vuotta 2015 ja kyllä mun mies siivoaa, kokkaa, silittää, pesee pyykkiä. Itseasiassa minä olen se suurpiirteinen emäntä, joka ei niin jaksa rättiä heiluttaa. Joskus mieheni silittää omia paitojaan ja naureskelee, että hänen isänsä ei koskaan itse silittänyt paitaansa vaan äiti silitti puolesta. Vastaan tähän aina, että ei minunkaan isäni koskaan silittänyt, vaan äitini silitti. Nyt emme halua tehdä samaa virhettä, jonka edellinen sukupolvi teki :)

Sitten oletetaan, että mua pitäis ärsyttää asiat. No, mutta eikö sua sit ärsytä, kun se tekee niitä senegalilaisia ruokia. Ei, minusta on mukavaa tulla kotiin, valmiiseen pöytään ja ei, en kaipaa läskisoosia. En ole koskaan pitänyt sianlihasta. No, mutta entä joulukinkku? Kai sä saat syödä joulukinkkua, vai oletko siitäkin joutunut luopumaan? En ole luopunut mistään. Kinkun vierestä minulle on jouluisin maistuneet muutenkin vain herneet.

Entäs alkoholi. Juoko sun mies? No ei, kun hän on muslimi. Minäkään en juo alkoholia. Minä en näe mitään tarvetta vetää perseitä olalle, kun lähdemme tanssimaan yökerhoon. Mieheni ei ole koskaan sanonut alkoholin käyöstä minulle sanakaan. Se, että päätin jättää alkoholin kokonaan on täysin minusta itsestäni lähtöisin. Oikeastaan olen asiasta ylpeä. Suomalaisen, kun kuuluu juoda alkoholia. Jos ei muuta niin perjantaisin on otettava saunakalja. Eihän elämässä voi olla muutoin sisältöä. Minun elämässäni on riittävästi sisältöä ilman alkoholia. Olen joutunut katsomaan sivusta liian paljon sitä tosiasiaa, mitä liiallinen alkoholinkäyttö ihmiselle tekee. Se on iso syy siihen, että itse en ota. Minä en halua, että oma tyttäreni joutuu näkemään minua perseet olalla. Se ei tee minusta erilaista. Olen kuitenkin huomannut, että se vaivaa ihmisiä. En saa enää kutsuja "bilettämään". Usein myös alkoholia tuputetaan. Kauniisti kieltäydyttyäni jaksetaan asiaa vielä ihmetellä. Työpaikalla myös usein vitsaillaan, että muslimi voi olla töissä, kun on ne kekkerit. Ei se juo kumminkaan niin ei sen tartte päästä kekkereihinkään. Nuo vitsit eivät tunnu enää miltään.

No entäs tää Ramadan? Eiks se ole kamalaa? Miten sä pystyt siihen? Pystyn mihin? Mun mies paastoaa. Se on haastavaa suomessa tähän aikaan vuodesta. Syödä ja juoda saa auringonlaskettua. Paasto alkaa uudelleen, kun aurinkonousee. Minun ei tarvitse paastota, koska minä en ole muslimi. Yritän kuitenkin kunnioittaa paastonaikaa kykyjeni mukaan.

Mitä Ramadan minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en pukeudu paljastavasti. Tosin ei minulla ole tapana minihameessa liikkua muutoinkaan. Se tarkoittaa yhteistä illallista joka päivä auringon laskettua. Se tarkoittaa perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Välillä joudun selittämään jonkun asian moneen kertaan, sillä paasto on rankkaa puuhaa. Minulle vastaavasti saa selittää asiat usein moneen kertaan oli paastoa tai ei. Jokainen lukija ihan varmasti myös miettii intiimiasioita. Auringonlaskettua saan koskettaa, suudella, tehdä ihan mitä lystää. Ei se ole sen kummempaa. Vai väitättekö, että suomalaiset juro Jukat pussaa joka päivä useasti, halaa, hellii?

Usein myös törmään siihen olettamukseen, että olen joutunut luopumaan jostain, koska olen naimisissa afrikkalaisen muslimin kanssa. Rehellisesti en keksi yhtään asiaa, josta olisin joutunut luopumaan. Mitä olen saanut tilalle olisi paremmin asetettu kysymys. Olen saanut monta uutta ystävää, monta uutta perheenjäsentä. Olen saanut monta juhlanaihetta, sillä meillä vietetään suomalaiset ja senegalilaiset juhlat. Olen oppinut laittamaan afrikkalaista ruokaa, rakastamaan afrikkalaista musiikkia. Olen oppinut keskustelemaan asioista, sillä mieheni on todellinen keskustelija, hänellä on lisänimi Valtakunnansovittelija :) Ehkä tärkeimpänä oppina olen oppinut kärsivällisyyttä.

Mitä haluan sinulle sanoa? Haluan sanoa, että KYSY! Älä oleta! Ei oikeasti ole tyhmiä kysymyksiä. Mielummin kysy hassujakin asioita, kyllä minä jaksan vastata.